Kimalaisten elämästä
Kimalaiset ovat myrkkpistiäisiä, jotka elävät yhteiskunnissa. Yhteiskunnan perustaja on talvehtinut kuningatar. Sen ensimmäisistä munista kehittyy työläisiä, jotka eivät parittele eivätkä yleensä lisäänny. Loiskimalaisilta työläiset puuttuvat, koska ne loisivat isäntäkimalaisen pesissä ja niiden toukkien hoidosta vastaavat isäntälajin työläiset. Loppukesällä syntyvät koiraat ja uudet kuningattaret. Kuningattarilla ja työläisillä on pistin, jolla ne pistävät vaaran uhatessa. Koirailla ei ole myrkkypistintä.
Keväällä kimalaisista lentää vain kuningattaret. Ne ovat syksyllä paritelleet ja viettäneet talvensa maakoloissa, jotka sijaitsevat Lapin alueella etelään suuntautuvissa rinteissä, jotta herääminen ei viivästyisi liikaa. Tunturi-Lapissa lento alkaa vasta juhannuksen aikoihin. Silloin pajujen kukinta on parhaimmillaan. Loiskimalaisnaaraat lähtevät myöhemmin liikkeelle, koska ne tunkeutuvat isäntälajiensa pesiin vasta sitten, kun siellä on työläisiä. Kimalaiset pesivät vanhoissa myyrien tai sopuleitten pesissä, kannoissa tai heinätuppaissa. Kartanokimalainen pesii lähinnä rakennuksissa, linnunpöntöissä ja puiden koloissa. Pöntöistä on joskus myös löytynyt pensaskimalaisen pesiä. Alkukesällä pesään syntyvät ensimmäiset työläiset. Lapissa työläissukupolvia syntyy vain yhdestä kolmeen kesän aikana. Työläiset huolehtivat pesässä olevista toukista. Pienimmät yksilöt lähinnä ruokkivat toukkia ja pitävät pesän lämpötilaa ja kosteutta sopivana. Isommat yksilöt toimittavat pesään ruokaa. Myöhemmin kesällä pesään syntyy myös koiraita. Koiraitten tehtävänä on jatkaa sukua. Ne eivät osallistu ravinnon hankintaan, eivätkä vieraile pesässä. Uudet kuningattaret syntyvät loppukesän aikana. Ne parittelevat ja alkavat kerätä ravintoa talven varalle, jonka ne viettävät horrostamalla maakoloissa. Siittiöt säilyvät toimintakykyisinä yli talven. Syksyllä työläiset ja koiraat kuolevat viimeistään ensimmäisissä pakkasissa.
Määrittäminen
Tekstiä on lainattu Suomen kimalaiset –oppaasta (Parkkinen, Paukkunen ja Teräs 2018) sekä Suomen Lajitietokeskuksen lajiesittelyistä. Levinneisyyskartat ovat myös Lajitietokeskuksesta. Kuvatut yksilöt ovat Jyrki Lehdon kuvaamia, jotka ovat pääosin Urmas Jüriveten kokoelmasta ja Lehdon omasta kokoelmasta. Muiden kuvaamiin kuviin on merkitty myös kuvaaja. Niitä pyritään lisäämään, kun tietoa Lapissa esiintyvistä lajeista saadaan enemmän. Mukaan on otettu myös lajien melanistisia yksilöitä ja muita värimuotoja.
Kuvat pyrkivät esittelemään kaikki kastit, jos ne ovat olleet saatavilla. Tekstissä esitellään päätuntomerkkejä. Kuviin on merkitty keskeisiä tuntomerkkejä esitteleviä nuolia. Muutamat lajit ovat keskenään hyvin saman näköisiä. Niiden varma tunnistaminen onnistuu luotettavammin mikroskopoinnilla. Pääsääntöisesti nämä lajit voidaan määrittämättä ja kertyneet havainnot merkitä lajiryhmätasolle. Maljapyydykset tuottavat materiaalia, josta saadaan varma määritys alueella elävistä kimalaisista ja muista pölyttäjähyönteisistä.
Lisää tuntomerkkejä on mm. Suomen ympäristökeskuksen sivuilla. Tässä julkaisussa ei ole pelkästään Lapin alueella eläviä lajeja. 
Kimalaisen tunnistusohjeet (syke.fi)
Norjan Artsdatabanken -sivuilta löytyvät Norjassa esiintyvät kimalaiset. www.artsdatabanken.no
Kimalaisten ruumiinosien nimitykset
