Pitkäsiipikimalainen on yleisimmillään Pohjois-Suomessa, mutta se saattaa puuttua tunturialueilta. Lajista on kaksi havaintoa Enontekiön Lapista mutta Inarin Lapista se puuttuu havaintojen valossa.

Laji kuuluu ryhmään mantukimalaisen kaltaiset, johon kuuluu Lapin alueella lähinnä kangas-, mantu- ja sorokimalainen. Lajit ovat hankalia erottaa toisistaan maastossa ja määritys jäänee silloin ryhmätasolle. Sen siivet ovat pitkät ja ruskeansävyiset ja hieman tummemmat kuin ryhmään kuuluvilla lajeilla. Väritys on siis samanlainen kuin muillakin mantukimalaisryhmän lajeilla. Pitkäsiipikimalaisella on takaruumiin tyvessä enemmän tai vähemmän keltaista karvoitusta, mantukimalaisilla tyvi on musta. Työläisillä ja koirailla on myös takaselässä hieman keltaista karvoitusta. Laji on mantukimalaista kookkaampi ja pitkäkarvaisempi. Lentoääni on matala.

Pituus: kuningatar 18-21 mm, työläinen 13-17 mm ja koiras 14-18 mm.